Raamattu on elävä kirja

10.01.2021

Sessationismi on opetus, jonka mukaan Pyhän Hengen jakamat armolahjat lakkasivat apostolisen ajan päättymisen myötä. Se on protestanttinen oppi jota muun muassa John Calvin kannatti.

Se kulkee usein käsi kädessä näkemyksen kanssa siitä, että Raamattu on kirjoitettu aikansa ihmisille eikä moni siellä oleva lupaus tai lahja näin ollen koske nykypäivän ihmisiä.

On helppo ymmärtää mistä tällainen ajattelutapa kumpuaa. Uskovat syyllistyvät varmasti usein siihen että Raamatusta irroitellaan lauseita asiayhteydestään ja sovitetaan nykyhetkeen liian suruttomasti. Moni uskova on varmasti joutunut joskus pettymään epärehelliseen “parannus”-toimintaan tai valheellisiin “ihmeisiin”. Äärikarismaattisissa liikkeissä ihmisiä jotka eivät puhu kielillä, voidaan joskus katsoa alaspäin. Lienee selvää, että kaikki valheellinen ja petollinen toiminta on tuomittavaa. On myös lyhytnäköistä jakaa ihmisiä eri arvoasteikoihin sen perusteella, mitä lahjoja kukin on Jumalalta saanut. Kaikkihan on lahjaksi saatua.

Onhan aivan totta, että jokainen Raamatun kirja on kirjoitettu jossain tietyssä ajallisessa ja kulttuurillisessa kontekstissa. Ero syntyy mielestäni siitä, että onko syytä sen vuoksi rajata kirjan viesti koskemaan vain kyseistä aikaa. Ja tämäkään ei ole aivan yksiselitteinen asia, sillä suurin osa kristityistä ei noudata esimerkiksi Vanhan Testamentin ruokasäädöksiä. Näille löytyy kuitenkin yleensä selkeä Raamatullinen peruste. Esimerkiksi ruoka-asiassa voidaan nojata Pietarin Apostolien tekojen kymmenennessä luvussa saamaan näkyyn, jossa Jumala selkeästi ilmoitti että Hän on puhdistanut aiemmin saastaisina pidetyt eläimet. “Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi”.

Väitän että Raamattu on kautta aikain ollut elävä kirja, joka on relevantti ja profeetallinen ajasta toiseen. Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen sai täyttymyksensä jo Vanhan testamentin aikana. Mutta se sai toisen täyttymyksensä Kristuksessa. Toisin sanoen, vaikka jokin Raamatun viesti olisi alun perin kohdistettu tiettyyn ajalliseen ja kulttuurilliseen kontekstiin, vaikuttaa siltä että Jumala käyttää sanaansa uudelleen ja antaa sen profeetallisten prototyyppien saada uusia täyttymyksiä.

Kun arvioidaan sitä, ovatko sessationistit oikeassa, on kuitenkin parasta turvautua Raamattuun. Mihin Raamatunpaikkoihin sessationistit sitten vetoavat? Mielestäni Raamatullista tukea on hyvin niukasti. Sessationistit käyttävät tukenaan lähinnä Paavalin ensimmäisen kirjeen korinttolaisille 13-lukua:

13:8
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

13: 9
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

13: 10
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

He tulkitsevat noita kohtia usein siten, että Raamattu on se täydellinen joka on tullut ja siksi 8-jakeen asiat ovat lakanneet. Minun on henkilökohtaisesti vaikea ostaa ajatusta siitä, että “se on tullut mikä täydellistä on”. Luulen että tällä viitataan Jumalan valtakuntaan, eikä kirjaan.

Lopuksi haluan esittää kolme kysymystä sessationistille:

-Jos Jumalan tarkoitus oli armolahjojen ja ihmeiden lopetus apostoliseen aikaan, niin miksi Raamattu ei opeta sitä selkeästi vaan tuntuu opettavan päinvastaista?

-Jos Jumala onkin ollut tiettyinä ajanjaksoina “hiljaa”, mistä tiedämme ettei sellainen ajanjakso ole päättynyt tai päättymässä? Eikö Jeesuksen tuloa viimeksikin edeltänyt vuosisatojen hiljaisuus Jumalan ilmoituksissa?

-Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan lopun aikojen ihmisistä “heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”? Onko viisasta ihmiselle määrittää sitä, mitä Jumala voi tai ei voi tehdä eri aikoina?

Kuitenkin, paljon vääränlaistakin karismaattisuutta esiintyy. Iloitkaamme siksi siitä, että meillä on oikeus koetella kaikki ja pitää kiinni siitä mikä on hyvää. Ja muistetaan samalla Paavalin kehotus: “Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.”